sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Hupsista hei!

Joo tota elikkäs..
Hienosti alkanut tämä uuden vuoden lupaukseni skarpata tämän blogin suhteen...
"Nokun on ollu niin paljon kaikkee, niin ei oo jaksanut..."


Edistysaskel se pienikin, eli nyt infoon edes sen verran, että meikäläisenhän on löytänyt tuolta Instagramin puolelta jo melkeinpäs vuoden ja hyvinkin aktiivisesti ainakin sitä muistan päivittää.
Tässä on remppailtu ja tuhottu kämppää, leivottu, lenkkeilty, juhlittu ja oltu vain.
Ihan sitä normia, mitä aina ennenkin..

Eli te lukijat, jotka ette ole meikäläisen Facebook-ystiksiä ja saaneet tuota kautta tietoa tilistä, niin alkakaapas seuraamaan. Minut löytää sieltä vanhalla tutulla nickillä Heleveta.


Instagram

lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuosi 2014.

Oon hengissä!
Ja yritän myöskin elvyttää tätä blogia tässä tämän vuoden puolella, mä lupaan..
Jäi vain se päivittely vaikka ahkerasti olenkin koko ajan kerännyt materiaalia tätä ajatellen.
Jotenkin siinä vain kävi niin, että to post-lista vaan kasvoi ja kasvoi, kunnes jossain vaiheessa alkoi jo ihan ahdistamaan se, että olisi niin monta juttua rästissä.
Siispä nyt päädyin ratkaisuun, jossa jätän unholaan nuo kesän, syksyn ja alkavan talven asiat ja aloitan puhtaalta pöydältä..

Kuitenkin traditioksi muodostunut vuosikatselmus nyt nidotaan pakettiin.
Siitä saa noiden blogihiljaisuuden kuukausistakin jotain tiedonjyväsiä.
Postauksesta ei myöskään löydy kuvia, koska aiemin mainitsemani ahdistuksen taakka. Suurin osa vuodesta kun pitäisi kaivaa rikkoutuneelta koneeltani, ehkä sitä jaksa tehdä.

TAMMIKUU
  • Vuosihan vaihtui siis töissä.. Hiljaisen klo: 23-03 vuoron vuoksi missä meikäläistä ei oikeasti olisi edes tarvittu.. Vähän harmitti, sillä olisin voinut olla myös Tavastialla katsomassa lempibändiäni HIM:iä.
  • Kävin PRKL Clubilla kuuntelemassa Catalepticia ja TotalSelfHatredia.
  • Ruotsin Shiningin peruessa keikkansa eksyin puolivahingossa Alcestin keikalle Korjaamolle. Mikä osoittautuikin sitten yhdeksi parhaimmista livekeikoista ikinä. Ja voi pojat - mä olen käynyt paljon keikoilla! Olin autolla selvinpäin, mutta aivan transsissa siitä tunnelmasta. Sen jälkeen musta on aina biisien kuultua tuntunut, että vajoan sille samalle tripille takaisin, alkaen vaikka itkemään.. Ennen näin ei ollut, vaikka toki oli aiemminkin syvästi osa tuotannosta muhun vaikuttanut.

HELMIKUU
  • Heti kuun alkuun keikkajuttuja! Ulver veti todella erikoisen improvisaatiopohjaisen keikan Savoy-teatterilla. Hurjan iso pettymys oli tämä mukamas spektaakkeli bändiltä, mitä olin aina katsonut ylöspäin.
  • Kävin jälleen selväpäisenä keikkalla. Shade Empire ja Wolfheart oli On The Rocksissa.
  • Olin bodypainting mallina ihanaiselle RamiPliisille tissit paljaana.Tisseistäni huolimatta se maalasi lähinnä selkääni.
  • Jatkoin hyväksi todettua sober-linjaani keikkojen suhteen. Korpiklaani, Tuoni ja Frosttide Virgin Oilissa.
  • Ryvin hyvin pohjamudissa rakkausasioissa.

MAALISKUU
  • Kullikipu DarkSidessa.
  • Mittariin tuli lukema 26.
  • Pidettiin Game Of Thrones maratoni.
  • Järkättiin tyttöjen ilta M:n ja S:n kanssa täällä Lohjalla.

HUHTIKUU
  • Oli vuoden eka möksäviikonloppu.
  • Kävin sorminivelen kasvainleikkauksessa. Piti olla ganglio, oli "joku kasvain".
  • Tappelin yksikätisenä 3 viikon sairasloman. Jännäilin patologin tuomiota löydöksestä.
  • Tupareita Helsingissä.
  • Isot yhteissynttärit gangsteriteemalla Painobaarissa.
  • Sekavan pääsiäisviikonlopun kruunasi upean Esotericin keikka Loosessa.Tuo viikonloppu astui myöhemin elämääni jännällä tavalla uusiksi.

TOUKOKUU
  • Vappu meni yllättäen töissä.
  • Sormikasvain osoittautui toistaiseksi vaarattomaksi. Tilannetta kuitenkin seurataan..
  • Käväisin hakemassa vähän mustetta ihooni. Swallow The Sun ja Placebo-tatskaa.
  • Emännöin viikon landella.
  • Kuukauden keikoista vastasivat työpaikalla eri viikonloppuina esiintyneet Shiraz Lane, Payload ja Barbe-Q-Barbies.
  • Ylennyin duunipaikalla tapahtuma- ja ohjelmavastaavaksi. Eli aloin bookkailemaan esiintyvät bändit.

KESÄKUU
  • Lapsuudenystäväni yllätyspolttarit. Ekat polttarit mihin oon koskaan saanut osallistua.
  • Ilmoitin töihin, että juhannus on järjestettävä vapaaksi. Koska olen uhranut töille niin joulun, uuden vuoden, vapun kuin muutkin juhlapyhät halloweenista päättäreihin. Nyt riitti froteesta elastaani.
  • Nummirock sangen ikävissä tunnelmissa. Turpaan tunteissa - pahasti.
  • 2 viikon palkallinen kesäloma.
  • VarjoTuska ja ekaa kertaa meikäläiselle Suvilahden oikea Tuska. Myöskin eka onnistunut Dimmu Borgirin näkeminen - yrityksiä on ollut aiemmin useita. Yksi päättyi tyrmäystippoihin, toinen ensiapuun jne jne.

HEINÄKUU
  • Kesämöksäviikonloppu Somerolla.
  • Tinder.
  • Mökkeilyä Sammatissa.
  • Aiemmin mainitun ystäväni häät.
  • London After Midnightin keikka.

ELOKUU
  • Festarointia Jurassicissa. Eli HIM ja Flogging Molly.
  • Viikon palkaton kesäloma.
  • Kullikipun keikka.
  • Armin eka oikea koiranäyttely Raisiossa. Hienosti nuorten luokan eka, laatuarvostelu erinomainen, sertifikaatin arvoinen ja neljänneksi paras narttu.
  • Kävin autolla katsomassa keskellä viikkoa Circukseen saapunutta Enter Shikaria.
  • Armin toinen koiranäyttely Kaivopuistossa. Ihan ei mennyt niin hyvin kuin eka, mutta kuitenkin laatuarvostelussa erittäin hyvä ja nuorten luokan kolmas.
  • Selvitettiin InsideOut Room Escape Game Sörkässä. Niin siisti kokemus!!
  • Band Of Vipers keikkaili myöskin meitin Rokkibaarissa

SYYSKUU
  • Sairastin ekan flunssani sitten vajaan kahden vuoden.
  • Strayed Heart ja Lame Duck veti keikan Rokissa.
  • Armi käytettiin virallisissa polvi ja silmätutkimuksissa jalostusta varten.
  • Marjutin synttärimöksää Somerolla.
  • Arminen täytti 2 vuotta.
  • Tässä näin jossain kävi sitten silleen, että aloin seurustelemaan. Minä?! Sitten vuoden 2011, jolloin viimeksi on tehty pelisääntöjä selväksi vanhanaikaisella tavalla, eli puhuen eikä olettaen asioita..  Aaltoja? Anyone?!

LOKAKUU
  • Lindsay Stirling Circuksessa. Hieno keikka, mitä nyt jengiä oli ihan liikaa ja lavalle ei oikein meinannut nähdä.
  • Armilla alkoi juoksut joista ilmoitin kasvattajalle. Jo seuraavana päivänä tyttö läksi Ilomantsiin astutettavaksi.
  • Cataleptic Rokkarissa.
  • Stala & SO. sekä Honey Hellraiser Rokissa.
  • Käväisin Bar Bäkkärillä Heavy Metal Heart-festareilla kuuntelemassa Crimfallia, koska frendi mikin varressa. (Sara, jota nyt voit fanittaa The Voice Of Finlandissa värikoodilla musta, eli Michael Monroe. Vink, vink, mainos, mainos!)
  • Ihana ihana ihana Lord Of The Lost heitti aivan käsittämättömän upean keikan Tavastialla.
  • Sairastin jo toisen flunssani mikä piti sisällään myös oksennustaudin. Saikutin melkein viikon tästä syystä töistä.

MARRASKUU
  • Lopetin työt Lohjan Rock´N´Roll Caféssa heti Halloweenin jälkeen. Niin iso helpotus.
  • Semipientä syysmasennusta ilmassa.
  • Jelppailin frendiä muuttosiivouksessa.
  • Armi kävi ultrassa ja tyttö on paksuna. Isäehdokkaita on 2.
  • Muutin Sammattiin 2 viikoksi talo- ja koiravahdiksi. Hermoloma itsellenikin.
  • Palottelin puolikkaan sian. 
  • Tein comebackin mustiin hiuksiin sitten huhtikuun 2012. Riitti se suoraväripelleily taas hetkeks.. Haluan käyttää mitä vain värejä meikeissäni ja mennä uima-altaaseen ilman kortsupipoa..
Kaksi viimeiseksi mainittua sopivat mukavasti yhteen. Siis se sianpalottelu ja pään mustaksi värjääminen... Satan! :D Uppaan vähän Immortalia tähän, koska se on ollut myös tämän vuoden valokuvaposeinnoittaja nro 1 heti näkymättömien appelsiinien jälkeen..


JOULUKUU 
  • Kävin meilkeinpä vuoden tauon jälkeen luovuttamassa verta.
  • Piipahdin frendin tupareissa selväpäisenä.
  • Keikkarintamalla vuorossa oli Vergile.
  • Terveys reistaili aiemmin näkemättömillä tavoilla jo useamman kuukauden, jonka takia hakeuduin jatkotutkimuksiin
  • Armi synnytti 20.12 kolme tyttöä ja kaksi poitsua. Äippänä se on kuulema kuin luotu äidiksi. Oon ennenkaikkea huojentunut siitä, että mun kultani selvisi urakasta hengissä saaden eläviä jälkeläisiä.
  • Uusi vuosi vaihtui (jälleen) Tavastialla, koska HIM. Pussasin ekaa kertaa kolmeen vuoteen poikaa kellon lyödessä 00 ja toista kertaa ikinä kyseessä oli myös virallisesti poikaystävä-kategorian alle luettava tyyppi.

Menemisiä ja tekemisiä tänä vuona on verottanut se työnteko.
Kuitenkin nytkun ne tälleen ylös laittaa, niin onhan siinä joka viikolle melkein jotain muutakin kuin niitä töitä.
Alkoholinkäyttöni vuodesta 2012 on näköjään vähintään puolittunut.. Sitä nyt vaan on saanut enemmän keikoista, ystävistä ja asioista irti selvänä vaikka ei mulla koskaan alkoholinkaan kanssa ole ollut sellaista överiörvellys-ongelmaa. Osittain juttu lienee myös siinä, että sen oman auton kanssa on vain helpompi kulkea täältä landelta pois ja kun mua ei nämä Lohjan baarit ole kiinnostaneet sen jälkeen kun täytin 19. Olen mukavuudenhaluinen ja herään mielumin omasta sängystäni kuin jonkun vieraalta sohvalta.

Mites ne viime vuona asetetut tavotteet sitten?
No en o käyny silmien laserleikkauksessa ja en myöskään sielä tupakoinnin lopetuksen seminaarissa... Joo ja en muuttanut vielä Helsinkiin enkä löytänyt koulutustakaan vastaavaa duunia.
Miks?
No siks. Alkuvuosi ja kesä oli aika rankka tunnepuolen jutuissa. Loppuvuosi taas terveyden reistailessa.. Ja vuosi sitten luulin, että Rokkarijopi loppuu kesällä. Loppuikin sitten vasta marraskuussa joten eipä tässä nyt ole montaa viikkoa ollut edes aikaa töitä etsiä. Ammattiliiton ja muiden laitosten pakolliset virastotappelut ottaa aikansa ja MÄÄ OON ANSAINNU NYT LOMAA!!!! Mä drendikkäästi downshiftaan niin kauan kun taas alkaa olla akut ladattuna ja tarve tehdä jotai.

Entä vuosi 2015?
1. Saa Armi hengissä takaisin kotiin.
Se on se mun arvokkain toiveeni tällä hetkellä. Olen oppinut tämän monen kuukauden aikana mitä on "menettää" jopa se useasti ainoa positiivinen asia arkielämässä. Kuinka paljon se neljä ad/hd jalkaa omaava häslä mun elämänlaatuun vaikuttaa. Kuinka paljon paremmin haluan tehdä jatkossa asiat ihan vain siksi, että sillä toisella, joka antaa mulle niin paljon, olisi hyvä olla. Sitä piti koiraa melkein itsestäänselvyytenä, usein jopa riesana. Mutta tämä aika erossa siitä on ollut mun sydäntä eniten koskaan riipivä kaipuuden, tyhjuuden ja hylkäämisen tunne. Toisin kuin ihmisiä, nää elukat saa varmasti takaisin kotiin. Mutta pahinta on ollut silti kysymystulva: Ymmärtääkö se, miksi mä pistin sen yhtenä aamuna vieraan auton takakottiin ja lähetin pois? Kaipasiko se mua siellä vieraiden ihmisten ja koirien keskellä? Lohduttiko kasvattajan tsempit synntytyspoltoissa samoin kuin mun tsempit olisivat lohduttaneet? Mitä jos sille olisi sattunut jotain ja mä en ole paikalla? Mitä, jos mä en näe sen takaluukun kiinnilaittamisen jälkeen enään sitä mun koiraani? Ja jos se tule takaisin niin tunnistaako se mut iloisesti tervehtien vai mököttäen mieltä osottaen? Saanko mä sen luottamuksen siihen voitettua takaisin tai millainen koira se on vietettyään melkein puoli vuotta vieraiden ihmisten kanssa tullen itse äidiksi? Se on mulle kuin lapsi. Mulla ei ole koskaan ollut ketään niin ikävä, kuin mulla on nyt ollut Armia ollut. Mä ihan todella rakastan sitä koiraa enemmän kuin monia monia ihmisiä.

------ ja takaisin ei niin rankkoihin pohdintoihin: Mä lupaan:
2. Lähteä viikon sisällä ystäväni kanssa "ihan mihin vain"-äkkilähtölomalle.
3. Opetella syömään. Siis syömään säännöllisesti edes 4 kertaa päivässä, eikä kerran päivässä jos sitäkään.
4. Saada koulutusta vastaavaa duunia tai ainakin etsiä sitä aktiivisesti alkaen jossain vaiheessa kesää.
5. Säästää rahaa silmien laserleikkaukseen: Kiitos YTK ja ansiosidonnainen!
6. Ottaa lisää mustetta ihoon.
7. Se merkinnän alussa mainitsemani asia, eli elvyttää blogi takaisin henkiin.

Lisäksi edelleen tämä minä toivon osio:
Ei edelleenkään yhtään hautajaisia. Ei ainakaan yhtään turhaa sellaista.
Ei pettämistä, selkäänpuukotusta tai pettymistä asioissa, joihin haluaisin uskoa ja joihin viimein olen uskaltautunut osittain heittäytyä.
Lisää ihan vain hengailua. Ei tärkeiden muistojen tarvitse muodostua erityisistä tilanteista. Ihan perusperjantai riittää muodostamaan muistijäljen eikä sen edes tarvitse pitää sisällään mitään erikoista.
- Ihan vaan ne pienetkin asiat voi olla suuria asioita. Päätös siitä, miten ne vaikuttaa sun elämääs ja minkä vallan sä niille annat on ihan vain susta ja sun asenteestas kiinni. Siin se.

Jos jotain nappaa kertaus niin:
Vuosi 2013 löytyy TÄSTÄ
Ja 2012 sitten TÄSTÄ.

maanantai 25. elokuuta 2014

Toiveestanne: Olutleipä

Olipa tuossa jokunen kuukausi takaperin erään rakkaimpani lapsuudenystävän polttarit.
Sitä tosin kusetettiin, että oikeasti lähdemme Turkuun tupareihin.
Niinpä se oli tuparilahjaksi leiponut leivän, joka sitten oli uunissa kun neito käytiin yllättämässä.
Leipä otettiin kuitenkin mukaan ja olikin niin hyvää leipää, että vielä aamulla sen hukkuneita jämiä kaivettiin kassien pohjilta aamupalapöytään.
Luonnollisesti vaadin saada reseptin.
Tuon jälkeen sitä onkin sitten tehty kotosalla parinkin reseptivariaation voimin itselle ja viemisiksi.


Kaikkia palautteita yhdistävä tekijä on: Mun on saatava tää resepti.
Saman kuulin myös Nummirockissa, kun sinne ekaksi illaksi olin edellisenä päivänä tehdyn version ottanut syömisiksi kera Pulled Porkin.




Helppoudessaan hemmetin yksinkertainen.
Ei vaivaamista, ei kohotusta, ei miljoonaa kippoa ja kuppia.
Senkun vain sotket kuivat aineet keskenään ja lisäät ainoan nesteen: oluen.
190 asteiseen uuniin tunniksi. Siinä se.


 
7 dl vehnäjauhoja
0,6 dl sokeria
1,5 rkl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
0,33 l olutta



On tullut eri oluita käyttäen, että mitä tummempi ja voimakkaampi olut on kyseessä, niin sitä maukkaamman leivästä saa. Ja ei, se ei maistu oluelle. Tämä tiedoksi niille ystävilleni, jotka tuota tuotetta eivät muuten juo.


Restonomi suosittelee vahvasti humaloitua Stouttia tahi Porteria, vähintäänkin sitä tummaa lageria.
En ole tosin edes kokeillut, miltä maistuu perinteisellä vaalealla Koffilla, mutta uskallan väittää sen olevan aika mitäänsanomattoman pliisu leipä.


Leivästä tulee tosiaan ihanan rapeakuorinen. Kantapaloista syntyy tietenkin tappelu.
Vaikka uunituore leipä yleensä onkin se parhain, ei tätä leipää kannata lähteä leikkaamaan ennenkuin on kunnolla viilentynyt. Lämpöisenä se halkeilee ja murustuu. Parhaimmillaan seuraavana päivänä.



torstai 31. heinäkuuta 2014

Take Me In Your Arms And Rape Me

Long after midnight, on a night like this
I'd sit by my black light and dream of your kiss
pulsating music filled my room and my head
and I dreamed what it'd be like to have you in my bed

I'm your best nigh..
 



Where good girls go to die 
that's where I'll be,
remembering our love as if it were a disease. 


 

Darkness is all I want to see
I could never put in to words
what it is you mean to me
The candle is burning low
at the window to my soul
the reaper is at my door now
he's come to take me home.


I´d sacrifice,
sacrifice myself to you-
right here tonight
because you know that I love you




Kiitos!! 

Jääkaapin ovi-haaste

Olipa tuossa seuraamassani Lähiömutsin blogissa jokunen aika sitten jääkaapin ovesta kertova postaus. Siinä lopussa nakattiin yleinen haastelo esitellä oman jääkaapin oven sisältö.
Sanovat sen kertovan paljon kämpän asukistaan, niinkuin itse jääkaapin sisältökin tietty.
No minäpä läksin tähän mukaan, siivoamatta tai editoimatta materiaalia veks.


Sotkuinen kasa kaikkea muisteloa se on täynnä..
On kortteja tärkeistä tilanteista, valokuvia, sarjakuvaa, keikkalippuja..


Seassa näkyy oma mielipidekirjoitukseni eräästä lehdestä, jonka kiivastuksissani kirjoitin vastineeksi eräälle Jeesus-urpolle, joka haukkui hevimusiikin saatananpalvonnaksi. Tulistuminen tapahtui vuonna 2005 sen suruisankuuluisan Turmion Kätilöiden keikan jälkeen, missä alaikäiset joutuivat todistamaan suihinottoa lavalla.

Siellä on valokuva ensimäisesta koirastani. Ranskanpaimenkoirasta, eli Briardi Noorasta.
Siel on ultrakuva tyhjästä kohdustani ihan vain siksi, että perkele se on arvokkain minusta koskaan otettu valokuva (+300e).

Siel on kavereilta ja entisiltä rakastajilta kortteja ympäri maailmaa. On Ranskasta, Filippiineiltä, Australiasta ja ihan kotomaa Suomestakin joulukortti, minkä pidin esillä sillä siinä on mopsi.
Löytyy valokuva itsestäni tärkeän ihmisen kanssa Ruttopuistosta. Tui tui Marjut. <3


Jääkaapin oveen on ollut tapana kerätä myös tulevat keikkaliput talteen ja jostain syystä myös menneet Depeche Moden (2010 & 2013) liput ovat siihen jääneet.
Ensi viikolla meikäläisen tosiaan voi bongata tulevan ex-aviomieheni keikalta Jurassic Rockista.
Vaikka en tähän ole sitä näköjään nostanut, niin pääsylippu löytyy myöskin Lindsey Stirlingin tulevalle esiintymiselle Circuksessa ja toki tässä on muutakin keikkaa varmasti tulossa..

Jääkaappimagneetit myöskin ovat jokainen tavallaan tärkeitä. On tullut tavaksi ostaa lomamatkoilta maasta kertova magneetti. Suurin osa noista ovat porukoillani, mutta omasta kaapistani löytyy pari Thaimaasta kertovaa ja myöskin Pietarista napattu nappi. Muuten siellä on koirani kennelin East Bostonsien magneetti, Thaimaanreissun transushown mainoskuvaa ja Herra Hakkarainen limpparia, Viikate-fanikamaa ja soijakastike-reseptimainosvihko.
Niin ja Vaasan Muhku-magneetti, mihin vuosia vuosia sitten kirjoitin eräässä Ruisrockissa hokemaksi muodostuneen "viimeinen nuudeli lautasella"-lauseen.


Ja sitten on se pakollinen sarjakuvapätkä. Nemi on paras ja tämä kertoi niin meikäläisesta, koska kuvataidekoulussa tein juurikin kerran tupakka-askeista tuolin. Se on tallessa palasina edelleenkin verkkokellarissa.
Tämän kuvausoperaation jälkeen itseasiassa poistin yhden asian röykkiöstä.
Poissa silmistä - poissa mielestä. En halua kipeitä muistoja ympärilläni pitää niistä muistuttamassa..

Näin. Semmoinen se oli. Tehkääpäs perässä.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Silver Back To Silver

Kylläpä näitä merkintöjä nyt sitten tupsahtelee.
Pakko oli nyt kanavoida ajatukset johonkin tekemiseen, sillä tässä panikoin parin tunnin päästä alkavia ystäväni häitä..
Koska meikäläisen hääkolttu on ihan hautajaismekko, mä koitan nyt epätoivoisesti jotenkin näyttää siltä, että menen häihin. Eipä kukaan multa kyllä varmaankaan mitään pastellisävyistä kukkakuvioitua kellomekkoa odotakaan mutta..


Kynnet on lakattu pirteän pinkeiksi varpaita myöten.
Se loppusilaus kuitenkin haetaan koruista, jotka nyt juhlan kunniaksi pistin uuteen uskoon.
En itse voi sietää kultaisia koruja, joten korurepertuaarini on sitten sitä toista jalometallia: hopeata.
Ja vielä mieluiten Kalevalaa. 


Hopeahan tummuu käytössä ja itse myös sorrun siihen, että pidän killuttimia samaan aikaan kun meikkaan tahi laitan hiuksia. Käyn korut päällä saunassa ja etenkään sormuksia en aina muista käsienpesun ajaksi napata pois. Vähän ois ehkä säilytyksessäkin parantamisen varaa, mutta sen olen ainakin kakarasta asti oppinut, että rihkamakoruja ei saa säilyttää kosketuksissa jalometalleihin eikä myöskään hopeaa ja kultaa keskenään.


En ymmärrä mikä ongelma siinä hopeakorujen puhdistamisessa on, koska tää hommahan on oikeasti ohi vartissa ja on ihan naurettavan helppoa. Jäljen näkee heti ja siinä sitä taas hämmästeltiin lavuaarin reunalla, että miksi tätä ei muista tehdä useammin.


Eli!
Folioilla vuorataan muovinen kippo.
Kiehautetaan vettä, laitetaan korut folioituun astiaan ja päälle pari ruokalusikallista ruokasoodaa (tai suolaa).
Kipataan vesi päälle ja annetaan korujen puhdistautua silmissä 10-15min.
Huuhdellaan ennen käyttöä.




Tsädää! Nyt vielä tukka kuosiin, kolttu niskaan ja menoksi.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Mansikkajuustokakku

Tässäpä sellanen kesäinen juustokakku mansikoilla, mihin ihastuin sitä ensimäistä kertaa maistettuani kesällä -10 Myllykorven mökillä. Tuo "meidän" mökki, mikä parin kaverini kanssa parina kesänä vuokrasimme möllöttelyyn. Toiselta noista rakkaista tämä resepti piti sitten pummia ja tässä parin vuoden aikana hieman olen sitä fiksannut. Peruskaava kuitenkin sama.


Pohja:
100 g voita
20 kpl Digestivekeksiä
1 dl tomusokeria


Keksit pussukkaan ja murusiksi hakaten millä nyt sitten haluaakaan.
Viinipullolla, lihanuijalla, kaulimella, käsipainolla yms.
Sulatetaan voi, sekoitetaan keksimuruun tomusokeri ja voisula.
Irtopohjakakkuvuoan pohja vuorataan leivinpaperilla ja lätkästään keksimurusysteemi pohjalle.
Painellaan tasaiseksi. Jääkaappiin hengailee täytteen valmistumista.


Täyte:
7 liivatelehteä
250 g Philadelphia tuorejuustoa
5 dl kermaviiliä
3 dl tomusokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 sitruunan raastettu kuori



Laitetaan liivatelehdet likoomaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi.
Raastetaan sitruunan kuori.
Sotketaan sekaisin kaikki muut ainekset. 
Ihan käsipelillä saa sekoitettua, ei tartte kaivaa sähkövatkainta esiin..
Kiehautetaan tilkkanen vettä, mihin puristetaan tuon kuoriraastetun sitruunan mehu.
Sellainen vajaa desi nestettä siihen tarvitsee, 
jotta saadaan nuo liotetut liivatelehdet sulamaan ilman klimppejä. 
Sekoitetaan melkein kaikki tuosta nesteestä nauhana tuorejuustokermaviilitäytteeseen 
ja kaadetaan täyte sen keksimurukakkupohjan päälle.


Lisäksi tarvitaan tietenkin litra mansikoita. 
Näin kesällä tuoreita toki..
Itse oon päätynyt, että mansikat on kivempi viipaloida, 
niin on sitten helpompi lusikalla syödä.
Kokonaiset mansikat myös tuppaa olee sen verta painavia, että uppoavat melkein pohjaan.. 
Niin tai näin, tärkeintä on, että siel on mansikoita.
Niin! Ja koska mulla on se hieno äipän ostama Nicer Dicer, 
niin KYLLÄ OLI NOPEETA kuulkaas se viipalointi.. :D
 

 
Loput liivatenesteestä sekoitetaan sitten mansikkasiivujen sekaan 
ja lätkästään tämä komeus vielä kakun päälimäiseksi. 
Jos haluaa käyttää kokonaisia mansikoita, niin koko liivatelitku tietenkin täytteeseen 
ja jos taas joudut käyttämään pakastemansikoita, 
niin sulata ne ensin ja liota pari liivatetta enemmän. 
Ovat vetisempiä eli tarvitsevat enemmän tukea. 
Talvella kun oikeita mansikoita ei o löytynyt, niin itseasiassa pakastemansikan olen vetänyt sauvasekoittimella tasaiseksi survokseksi ja laittanut mansikkakerroksen kakun päälle vasta juusto-osuuden jähmetyttyä pari tuntia jääkaapissa. Eivät siten sekoitu toisiinsa.


Sitten kakkunen jääkaappiin ja näpit veks siitä ainakin pariksi tunniksi. Mieluiten yön yli.
Olipahan taas hyvää. Tuhottiin yhtä palaa lukuunottamatta kolmistaan koko kakku.